Singapore

Elämystaloutta Singaporessa

Elä­mys­ta­lou­des­ta on puhut­tu jo vähin­tään 20 vuot­ta, aina sii­tä läh­tien kun Pine & Gil­mo­re jul­kai­si kir­jan Expe­rience Eco­no­my. Paik­ka, jos­sa oppe­ja on vie­ty puh­taim­min käy­tän­töön, on Chan­gin len­to­kent­tä Sin­ga­po­res­sa.

Kävin pai­kan pääl­lä tutus­tu­mas­sa muu­ta­miin koh­tei­siin, jot­ka ovat teh­neet monel­le mat­kai­li­jal­le logis­ti­ses­ta vält­tä­mät­tö­myy­des­tä elä­myk­sen, jon­ne jopa tul­laan var­ta vas­ten käy­mään.

Mitä oival­luk­sia 7 vuot­ta peräk­käin Skyt­raxin äänes­tyk­ses­sä maa­il­man par­haak­si len­to­ken­täk­si nos­tet­tu elä­mys­puis­to tar­jo­si? Ja mitä se voi­si opet­taa meil­le Suo­mes­sa lii­ke­toi­min­nas­ta ja asia­kas­pal­ve­lus­ta?

Ensim­mäi­se­nä mie­leen nousee roh­keus luo­da jotain suur­ta. Oli se sit­ten joi­den­kin mie­les­tä naf­tis­ti super­la­tii­vis­ta, niin kyl­lä­hän maa­il­man suu­rin kineet­ti­nen tai­de­teos tai sisä­ve­si­pu­tous tar­joa­vat Vau-elä­myk­sen.

Ja se puo­les­taan jos mikä, on mak­ro­ta­sol­la teh­tyä some­mark­ki­noin­tia: ihmi­set ker­to­vat mie­lel­lään sosi­aa­li­ses­sa medias­sa elä­myk­sis­tä, jot­ka jäi­vät hei­dän mie­leen­sä.

Chan­gi-len­to­ken­tän sisä­ve­si­pu­touk­sen ylä­ta­san­ne ei sovi kor­kean­pai­kan­kam­moi­sil­le

Yksi­nään tämä ei kui­ten­kaan rii­tä. Väit­täi­sin, että ilman pal­ve­lu­ko­ke­mus­ta ja hyvin raken­net­tua perus­pal­ve­lu­kon­sep­tia nämä hie­man öve­rik­si vede­tyt elä­myk­set eivät miel­tä läm­mit­täi­si.

Per­hos­puu­tar­ha ei pal­jon miel­tä läm­mi­tä, jos myö­häs­tyt jat­ko­len­nol­ta huo­non len­to­kent­tä­suun­nit­te­lun vuok­si.

Len­net­tyä­ni 12 tun­tia turis­ti­luo­kas­sa, olin jo aika tok­ku­ras­sa pääs­tyä­ni len­toa­se­man met­roa­se­mal­le asti. Lip­puau­to­maa­tin luo­na oli ystä­väl­li­nen rou­va, joka opas­ti minua oikean lipun osta­mi­ses­sa – ja neu­voi sääs­tä­mään raha­ni ja ole­maan osta­mat­ta 3 päi­vän turis­ti­kort­tia, kos­ka oli jo ilta­päi­vä ja oli­sin menet­tä­nyt ensim­mäi­sen kol­mes­ta päi­väs­tä käy­tän­nös­sä mat­kaan ken­täl­tä hotel­lil­le.

Täs­tä jäi hyvä mie­li: olin saa­pu­nut paik­kaan, jos­sa minus­ta ei nyh­det­täi­si jokais­ta turis­ti­dol­la­ria irti. Samal­la taval­la asiak­kaat joka puo­lel­la maa­il­maa halua­vat kokea ole­van­sa muu­ta­kin kuin käve­le­viä lom­pa­koi­ta.

Toi­nen onnis­tu­nut pal­ve­lu­ko­ke­mus oli kir­jau­tu­mi­nen hotel­liin. Etu­kä­teen teke­mä­ni net­ti­kir­jau­tu­mi­nen nopeut­ti asioi­ta ja minun ei tar­vin­nut kuin vilaut­taa pas­sia ja pää­sin köm­pi­mään pit­käk­se­ni. Mat­kai­li­jal­le toi­nen koh­ta, mis­sä yli­mää­räi­nen häs­sä­köin­ti ei kiin­nos­ta.

Asioi­den suju­voit­ta­mi­nen ja teke­mi­nen mah­dol­li­sim­man jou­he­vas­ti lie­nee­kin tämän pai­kan perus­ta­van­laa­tui­sia piir­tei­tä. Ei tur­hia kik­kai­lu­ja, jot­ta tilaa jäi­si isoil­le elä­myk­sil­le ja niil­le mer­ki­tyk­sel­li­sil­le het­kil­le.

Täs­tä on hyvä jat­kaa tut­ki­mus­työ­tä pai­kan pääl­lä. 😊

Risto Silvennoinen

Risto Silvennoinen

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Sulje
Laita viestiä!
Moikka! Kuinka voimme auttaa? 😊
Powered by